Välipala: Parque Güell

Täällä on tultu käytyä jo niin monta kertaa, että viime kerralla sain toimia turistioppaana Italialaispojille, jotka olivat eksyneet puistoon!

Opiskelua - estudios arquitectura

Opiskelu on toistaiseksi ollut vähän hassua. Ensimmäisenä viikkona oli intensiivikurssi Taller Vertical, jossa tutkittiin ja ratkottiin Barcelonetan alueen ongelmia. Kurssille osallistui kaikki oppilaat vuosikurssista riippumatta ja työtä tehtiin neljän hengen ryhmissä. Joka päivä keskimäärin klo 9-22, kunnes yliopisto meni kiinni. Toisinaan jatkettiin vielä pitkälle yöhön Ignacion isän arkkitehtitoimistossa. Opettajiksi oli kutsuttu nimekkäitä arkkitehtejä ympäri Espanjaa, jotka halusivat joka päivä potkia ideanpoikasia aivan eri suuntaan. Täällä oppilaat eivät rohkene pitää kiinni omista ajatuksistaan, vaan tekevät kiltisti, mitä opet käski. Niinpä mekin aloitettiin työ aina vain uudestaan ja uudestaan.



Lopputuloksena lauantain kritiikissä oli paskimmat planssit ikinä. Meidän opet olivat samaa mieltä, eivätkä halunneet lopulta meidän edes esittelevän planssejamme koulun professoreille. Tuskallisen kritiikin jälkeen opet tulivat kuitenkin kiittelemään ahkerasta työskentelystä ja olivat sitä mieltä, että meidän idea oli ehdottomasti kaikkein mielenkiintoisin. Saatiin paras mahdollinen arvosana, vaikkei edees plansseja palautettu! Aivan ihme toimintaa opettajien osalta on ilmennyt muillakin kursseilla. Sisällöltään kuin yks yhteen Oulun kaupunkisuunnittelun kurssin kanssa.



Muilla kursseilla on kateltu mm. mustavalkoleffa "perfect human", millä ei ollut hirveesti tekemistä arkkitehtuurin kanssa. Muutkin luennot ovat olleet enemmänkin filosofiaa kuin konkreettista arkkitehtuuria. Rakennusten kuvia ei juuri katsella. Huomenna mennään sateenvarjojen kanssa hyppimään ruuhkametroon ja otetaan valokuvia ihmisten ilmeistä. Että sellasia harkkatöitä täällä. Ihan mielenkiintoista nähdä, miten arkkitehtuurin mekassa opiskellaan arkkitehtuuria. Toistaiseksi kaikki projektit ovat olleet ryhmätöitä ja kestoltaan noin viikon mittaisia tai alle. Kursseilla olen mm. rakennellut Guggenheimin pienoismalleja cartón finlandesosta ja esitellyt Espoon Dipolia ja Tampereen Kalevan kirkkoa espanjaksi. Nämä siis neljännen vuosikurssin opintoja täällä..



Vielä mielenkiintoisena pointtina paljastui, että lähes jokaisen opiskelijan isä tai setä on ammatiltaan arkkitehti.



Eli erilaista on, mutta oikein hauskaa! Lisäksi jää sopivasti aikaa tehdä Oulun rästitöitä ja kiipeillä, kierrellä paikkoja ja ihmetellä. Mikäs sen mahtavampaa!

Tuparit, La Mercé ja Montserrat

Siinä viikonlopun sisältö lyhyesti. Perjantaina tapasin monta ihkaoikeaa Katalaania kotona omassa kämpässäni. Myös kurssikavereita saapui paikalle ja tupari-fiesta oli oikein onnistunut. Espanjaa tuli puhuttua taas jonkun verran.

Lauantai-iltana mentiin rantaan katsomaan ilotulitusta. Kaupunki oli täynnä ilmaiskonsertteja ja väkeä kaduilla ihan älyttömästi. Lohikäärmetulishow tuli myös koettua. Spektaakkelin päätyttyä Palokunta saapui juhlavasti paikalle ja kasteli koko kansan letkuillaan paloautojen katolta. Kansa huusi kuorossa: Agua! Agua! Ja palomiehet nauttivat. Käveltiin vanahan kaupungin läpi Plaza Realille konserttiin. Pikkupubit olivat täynnä jalkapallofaneja, eikä väliaikatiedoilta voinut välttyä: Barca-Sevilla 2-0. Sevilla kyllä taisi tehdä vielä maalin viime minuuteilla.

Sunnuntaina Lähdin Madridilaisen Juanin ja turkkilaisen Aysen kanssa Montserratin luostarivuorille kiipeilemään. Meillä oli upea Pösö käytettävissä, eikä Montserratiin kestänyt puolta tuntia kauempaa. Paikka oli upea! Liidasin myös ensimmäistä kertaa täällä Espanjassa. Kiipeilysanastoa tuli opittua niin englanniksi kuin espanjaksikin: Slack! Take! Baja mi un poco, por favor! Cuerda! Piedra! Ja niin edelleen. Meillä taitaa olla auto vielä ens viikollakin, joten eiköhän oteta uusiksi jos vain koulunkäynti antaa myöten.

¿Qué pasó? MITÄ TAPAHTUI?

5.9. Löysin itseni talvikamppeissa Barcelonan tuskaisen kuumalta lentokentältä. Jo lentokentällä tuli tutuksi "Barcelona smell". Kävelin portista ulos, tapasin Boriksen, kävelimme parkkihalliin, 20min Ronda de Daltia ja olin uudessa kämpässäni Canyellesissa. Söin hieman elämäni kamalinta pizza-polognesea ja kohta jo nukutti sikeästi.

Seuraavana aamuna olinkin jo kielikurssilla, enkä ymmärtänyt sanaakaan espanjaa. Paikalle löysin Canyellesista autobussilla ilman karttaa! Muut vaihtarit saattoivat minut opiskelun jälkeen ystävällisesti Plaza Catalunyan turistitiskille, mistä seikkailu alkoi.

Kartan kanssa oli helppo leikkiä turistia: ajelin metrolla sinne sun tänne, kävelin La Ramblan päästä päähän, huiputin takapihan vuoret sekä Montjuicin kukkulan, kävin Park Guellissa ja hiekkarannoilla. Aikaa tuli vietettyä paljon myös muiden vaihtareiden kanssa.

Suomen kesäkamppeissa täällä tukehtuu, ensimmäinen pakkohankinta kartan jälkeen oli bahianas-varvasläpät. Loquo-sivustolta on löytynyt kämpän lisäksi kiipeilykaveri Juan, jonka kanssa kävin jo kiipeilemässä aivan Plaza Españan tuntumassa olevilla kalkkikivikallioilla. Juan puhuu valitettavasti täydellistä englantia. Seuraavaksi aion etsiä Loquosta polkupyörää...

Kolmas viikko menossa, ja ymmärrän jo ihmisten puhetta ja osaan itsekin jotain sanoa. Yhtään ainutta suomalaista en ole täällä tavannut. Enimmäkseen olen puhunut englantia ja ajattelenkin lähinnä englanniksi.

Nyt on kielikurssin lopputentti tehty. Jouduin myös pitämään puolen tunnin esitelmän espanjaksi. Tänään vietämme tupareita upeassa kämpässämme, juomme ja syömme Tapasta.

Kämppä sijaitsee Canyellesin "laivassa", 4. kerros.