Magic Fountain ja vähän taas Gaudia

Placa Espanyan laulavat suihkulähteet

Henna ja Gaudin mosaiikkilisko

Parque Guellin näköalapaikalla

Toka työmaakäynti Sagrada Familialla

Gaudin Casa Mila (=La Pedrera)

mitäs tänään syötäisiin?

Äiti ja Henna oli täällä käymässä kokonaista kolme päivää. Nyt on tuo ruokapuolikin kuvattu, kun oli innokas ja häpeilemätön kuvaaja (henna) kauppahallissa matkassa. Tarjolla mm. merisiiltä, rapuja, hummereita, ihmekaloja oudoilla nimillä, mustekalaa, kuivakinkkua, chorizo-makkaraa ym. Kuvamateriaalia tuli myös kokonaisista jäniksistä, sioista, sianpäistä ja kanoista, mutta ne näytti vähän liian julmilta julkaistaviksi. Hedelmiä tyydyttiin vain syömään. Lohikäärmehedelmä oli aika jänskä kokemus ja mansikatkin oli jo oikeesti hyviä ja maukkaita: 1,50euroa/kilo. Ostettiin me myös pala tuoretta tonnikalaa päivälliseksi, kun Juan aina hehkuttaa kuin hyvää se on. Ja olihan se hyvää. Sellasta aika tiivistä ja proteiinipitoista, tonnikalan makuista.

Reppumatka Pyreneille

Perinteiseksi vaellukseksi suunniteltu reissu Pyreneille sai lukuisia odottamattomia käänteitä. Reissu oli jännittävä matka rinkan kanssa. Mutta Espanjahan on jännittävä maa: mistään ei saa varmaa tietoa eikä mikään tieto pidä lopulta paikkaansa. Parempi elää sen mukaan ja tehdä joka hetki uusia suunnitelmia tilanteen mukaan.

Viikon aikana tuli koettua kaikkea mahdollista lumimyräkässä tarpomisesta ja taivasalla nukkumisesta päivän paistatteluun ja hostelliyöpymiseen. Lopulta tuli käytyä yhteensä kolmessa maassa, lukuisissa kylissä ja kaupungeissa, Andorran turistihelvetissä ja patikoitua rinkan kanssa Paljonpaljon upeissa vuoristomaisemissa! Sain aika kattavan kuvan Pyreneistä sekä Katalonian puolelta että Aragonin maakunnan alueelta. Lopullinen reitti oli seuraava: Barcelona-Benasque-Barbastro-Lleida-Canillo-Andorra la Vella-Barcelona. Benasquen maisemissa tuli patikoitua 3,5 päivää aina 2700 metrin korkeudessa saakka ja kävimpä Ranskan rajalla piipahtamassa. Reissu päättyi onnellisesti kiipeilyköyden hankkimiseen Andorran veroparatiisissa:)

Ainoa kulkuyhteys Benasquen kylään kulki pitkin nuorempaan terävähuippuiseen vuoristoon porattuiden tunneleiden läpi hurjan ilmavaa ja kapeaa tietä. Todellinen herrankukkaro keskellä massiivisimpia pyreneitten huippuja. Ihmiset ihan mielettömän ystävällisiä ja avuliaita.

Kolme yötä näissä maisemissa:

Välipäivä Leridassa (Katalaaniksi Lleidassa):

Andorrassa patikointia kaukana kauppakeskuksista Canillon suunnalla ja lopulta myös läpi Andorra la Vellan turistirysän. Laskettelukeskus ei tehnyt suurta vaikutusta:

muistumia päivän takaa

militaariplanssi...

Hipódromon lomassa

Nyt koitti vihdoin vapaus! Esittelin eilen 10kpl A1-kokoista suunnitelmaplanssia Dubai-projektista. Enpä oo koskaan ennen tuottanut sellasta määrää kuvia kahdessa kuukaudessa. Mut se on ohi nyt! Jo tänään espanjan kadut näytti aivan erilaisilta kun ei ollu mihinkään kiire. Olin jo ehtinyt unohtaa, että hei, mähän oon espanjassa! yliopistollakin oli ihmeen rento meininki, luento alkoi vain 1,5 tuntia myöhässä.. Sain kutsun johonki huippuarkkitehtuuri-symposiumiin huhtikuussa, mut taitaa olla parempaa tekemistä:) Välillä oon ehtinyt onneks kahvitauoille Silken ja Petran kans ja Diegoakin näin pitkästä aikaa. Oli menossa Lissabonissa käymään. Harmi, etten ehtinyt hyödyntää. Olis ollu kiva nähdä Portugalia. Mutta joka tapauksessa hienoa, kuinka vanhat kaverit kielikurssilta vaan vielä jaksaa pitää yhtä, vaikka opiskeltais ihan eri kampuksilla eri puolella kaupunkia.

Vihdoin päästiin champaneriaan, missä myydään shampanjaa pulloittain. Paikka oli ihan tupaten täynnä, mutta tungimme itsemme sisään joka tapauksessa. Ollaan yritetty kaks kertaa aiemminki sisään, mutta huonolla menestyksellä. Paikka tuntuu olevan auki henkilökunnan henk.koht. elämän mukaan.. Mut kolmas kerta toden sanoi:) Cava Rosa oli erityisen hyvää ja halpaa:) Alle 3 euroo pullo. Taidettiin olla ihan humalassa jo klo 19:00, mikä oli oikeestaan ihan vaan hyvä. Matka jatkui ajoissa ja kotia viimesellä metrolla hyvissä ajoin klo 02, kun paikalliset vasta alottelivat:) Sillä reissulla mm. Silkeltä ryöstettiin takki (onneks oli halpa kirpparilta ostettu ja taskussa vain käytetty nenäliina), mää kadotin hanskat, Diego täytyi saattaa kotiin. Aamulla olin edelleen humalassa, mutta edelleen ihan mielettömän hyvällä tuulella ja piirtäminen sujui taas vauhdikkaasti pienen totaalikatkon jälkeen.. Erasmus-elämää! Täällä on kyllä juroon suomalaiskulttuuriin tottuneena tosi helppo tutustua paikallisiin. Vaihdoin numeroita parin espanjalaistytön kanssa, jotka oli kielivaihtoa vailla. Ne osaa niin huonosti englantia, että ne ei edes huomaa, kunka huonosti mää oikeesti puhun:) Ne osaa paljon huonommin englantia ku mää espanjaa.

Silke (viimeinen todiste takista) ja Diego

Minä ja mukavat espanjattaret

Petra, minä ja Markus

Juanin kans kävin Montjuichilla ekaa kertaa sitten marraskuun. Juankaan ei kuulemma ollut ehtinyt paljoo enempää kiipeemään ku mää. Oli tosi outoo kaivella uudelleen muistista kaikki Kiina-kuulumiset, siitähän on jo ikuisuus! Fernandon kans taas jatkettiin perinnettä sunnuntaisilla montserrat-reissuilla. Meillä on nyt topo käytössä koko eteläisestä vuoristosta ja hommaan on löytynyt ihan uusia ulottuvuuksia. Viime kerralla tehtiin periaatepäätös, että ei enää vitosta helpompia reittejä! Sopii mulle, varsinki ku Fernando on nykyään myös innolla liidaamassa reittejä. Tai mehän liidataan molemmat, mutta siinä on vissi ero, kuka siellä tuskailee ekana ja toinen toistaa apinana saman perässä. Ylihuomenna mennään valloittamaan taas ihan uusia reittejä. Täällä oli muuten yks harvinainen hellepäivä vuodenaikaan nähden. Heti käräytin itteni punaiseksi, mut ei mitään vakavaa. Sen jälkeen kylmeni ja sain tosissaan pistää kalsaria ja takkia päälleen.

Minä helleturbaanissa

Mulla kävi täällä myös paljon vieraita. Saulin ja Riitan jälkeen täällä kävi Tuuli, Mikko ja Silvia Saksasta, josta saatiinkin lopulta kolmas kämppis viikoksi. Olin maailman huonoin majatalon emäntä ja kaupunkiopas, kun täytyi istua iltaan saakka opistolla. Mut Silvia oli aika huippu omatoimimatkailija! Se löysi kyllä paikat minne mennä ja kavereita myös. Kävin Silvian kans leffassa kattoon Johnny Deppiä Sweeny Todd-leffassa ja käytiin myös kuuntelemassa yks halpa paikallisen indierock-yhtyeen keikka. Oli aika hyvä.

Nyt ajatukset ihan täysin jo Pyreneillä. Luvattu sateita, pakkasta ja netissä sanotaan että bussit kulkee sillon ku kuskille sattuu sopimaan. Kuulostaapa hyvältä. Sinne siis ens viikolla lahjaksi saatu kertakäyttösadetakki varustuksena.. No, ehkä on vähän vielä syytä miettiä tuota varustepuolta.