Tälle viikonlopulle ei ollu suunnitteilla kiipeilyjä tai harkkatöiden vääntämisiä, joten päätin vastata vihdoin myöntävästi italialaisvaihtareiden jokaviikkoiseen discoteca-kutsuun. Jo etukäteen mulla oli ehkä jonkinlainen aavistus, mitä tuleman pitää.
Menin Lauran kämpälle pastaetkoille, missä olikin jo Barbara, Daniele, Pablo, Valentine ja monta muuta uutta tuttavuutta, joiden nimeä en nyt enää millään muista. Syötiin erittäin hyvää italialaiseen tyyliin valmistettua peruspastaa ja naukkailtiin viiniä. Tapasin ekaa kertaa Pablon, joka oli kuullut tulostani ja yllätti minut jo ovella puhumalla (lähes) sujuvaa suomenkieltä! Pablo oli fanaattinen persoona, joka oli joskus hurahtanut suomalaiseen arkkitehtuuriin, kulttuuriin ja ihan kaikkeen, mikä maahan liittyy. Pablon kämpän seinät on kuulema vuorattu suomalaisilla kartoilla ja Pablo tietää lähes jokaikisen Suomen pikkukylän yksityiskohtaisesti. Sainkin pitää Pablolle muutaman oppitunnin suomenkielestä illan aikana. Pablo oli vain kerran käynyt suomessa ja vieraillut tietysti kaikki Alvar Aallon kohteet ainakin Helsingissä, Jyväskylässä, Seinäjoella ja Tampereella.
Lauran kämpältä jatkoimmen Barcelonan kuuluisimpaan discoon Razzmatazziin. Disco oli tehty vanhalle tehdasalueelle teollisuushalliin, joka veti noin parituhatta henkeä - paljon hämmästyttävän nuorta ja alaikäistä porukkaa. Tanssihalleja oli lukuisia ja paikassa tuskin pääsi liikkumaan, ja jos liikkui, eksyi. Istumapaikat eivät discoon tietenkään kuuluneet, ja baaritiskillä sai jonottaa ikuisuuden edes sitä lippuun kuuluvaa juomaa. Tanssittiin pum,pum,pum-tekno-musiikin tahdissa aamuun saakka - Täällähän ei discosta poistuta ennen kello kuutta! Täytyihän tämä kerran kokea. Suurimmalle osalle vaihtareista kun juuri Razzmatazzin kaltaiset paikat on se syy tulla Barcelonaan:) Aamulla sitten lojuimme läjässä metrotunnelin edessä, kunnes metro vihdoin aamuseitsemältä aukesi ja pääsimme koteihimme lepäämään väsyneinä, mutta hymyssä suin kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti