Tapasin harmaahiuksisen katalaani-mummon tässä rakennuksen edustalla ja se jostain syystä tunnisti mut arkkitehtiopiskelijaksi ja kertoi mulle vähän talon historiaa. Sen äiti oli aikanaan asunut talossa ja siinä me sitten yhdessä ihmeteltiin, miten rakennus on voinut päästä tällaiseen kuntoon. Eipä siinä enää kukaan voi asua. Mutta hienoja graffiteja oli porttikongeissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti